Kirkko ja tutkimus

Jukka Helle TT, kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri, Kuopion hiippakunta Kuva Bangkokin suurimmalta slummialueelta (Khlong Toey). Kuva: Leena Helle Filosofi Ludwig Wittgenstein kuvaa loogisesti täydellistä kieltä sujuvaksi ja kuin kitkattomaksi pinnaksi, joka täydellisyydessään kuitenkin menettää kosketuksensa jokapäiväisen kielenkäytön epävarmuuteen ja hapuilevuuteen. Tällainen kieli on kuin kävelisi liukkaalla jäällä, jolla ei ole mitään kitkaa eikä pitoa. Wittgensteinin mukaan me tarvitsemme kitkaa, koska haluamme kävellä. Niinpä hän kehottaakin meitä palaamaan ”karkealle pinnalle” (back to rough ground), kielen käytön epävarmuuteen ja epätäydellisyyteen. Wittgensteinin kehotus palata karkealle pinnalle toimii motiivina filippiiniläisen teologin Daniel Pilarion teologisessa metodissa Doing Theology in a Garbage Dump: The Rough Grounds and Theological Method (sivusto) (vapaasti kääntäen ”Teologian tekeminen kaatopaikalla – karkeat paikat ja teologian tekemisen metodi”).  Arkityö

Jyri Komulainen Tutkija, Kirkon tutkimuskeskus Kristus asettuu Aasiassa monien muiden jumalallisten hahmojen rinnalle, minkä takia teologiassa joudutaan pohtimaan hänen merkitystään suhteessa muihin pelastajiin. (Kuva: Jyri Komulainen) Hyllyssäni on kirja, jolla on raflaava otsikko: Without Buddha I Could not be a Christian – eli suomeksi ”Ilman Buddhaa en voisi olla kristitty”. Vuonna 2009 julkaistun teoksen on kirjoittanut amerikkalainen teologi Paul Knitter, joka tulkitsee kirjassaan omaa katolista perinnettään dialogissa buddhalaisuuden kanssa. Kirjan luvuissa asetetaan rinnakkain esimerkiksi nirvanan ja Jumalan käsitteet, Buddha ja Jeesus sekä rukous ja meditaatio. Omistan monia muitakin uskontoja vertailevia kirjoja, mutta Knitter tuo kaksi uskontoperinnettä vuoropuheluun suorastaan eksistentiaalisista syistä. Kirjan takakannessa näet kerrotaan, miten buddhalaisuuteen perehtyminen ratkaisi hänen uskonkriisinsä. Näin buddhalaisuus auttoi katolista teologia vahvistamaan sitoutumist