Tekstit

Sanoja sille, jolle sanoja ei ole

Kuva
Anne Sumela Väitöskirjatutkija, s ystemaattinen teologia, Itä-Suomen yliopisto Juhani Rekolan teoksia (kuva: Anne Sumela) Tutkittuun tietoon tarvitaan muutakin kuin tutkija ja lähdeaineisto. Englantilaisen kirjailijan Virginia Woolfin mukaan nainen tarvitsee kirjoittamiseen oman huoneen ja rahaa. Vaikka ajatus syntyi 1920-luvulla, tarvitsen niitä edelleen. Kirjoittamista ei tapahtuisi tänäkään kesänä ilman urheiluseurojen, kuntien, seurakuntien ja sukulaisten järjestämää lasten kesätoimintaa, joka mahdollistaa kotona rauhallisen tilan, ja Kirkon tutkimuskeskuksen apurahaa. Toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi jäin kesätauolle työstäni Kalajoen rovastikunnan perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana. Viime kesän tapaan aloitin muutaman kuukauden mittaisen tutkimusjakson Kirkon tutkimuskeskuksen stipendiaattina. Teen väitöskirjaa esseisti, TT Juhani Rekolan (1916–1986) teologiasta. Ensimmäisenä monografiaväitöskirjana se pyrkii antamaan kokonaiskuvan Rekolan teologisesta ajattelusta Jumala-ko

Kuuntelemisen vaikeudesta ja välttämättömyydestä

Kuva
Maarit Hytönen Tutkija, Kirkon tutkimuskeskus Kuva: PxHere Kuinka monessa sellaisessa Teams-, Zoom- tai Google Meet -kokouksessa olet ollut, jossa ihmiset puhuvat toistensa päälle ja kovaäänisin saa lopulta puheenvuoron? Illalla sama jatkuu television ääressä, kun katselemme poliittisia keskusteluita. Ehkä välillä piipahdamme virkistäytymässä myös sosiaalisessa mediassa, mutta sielläkin ihmiset kertovat mieluiten itsestään ja omista saavutuksistaan. Varsinainen kohtaaminen ja keskustelu on käynyt harvinaiseksi. Joskus aivan hämmentyy, jos joku kysyy: ”Mitä sinulle kuuluu?” Ja varsinkin, jos kysyjä malttaa kuunnella myös vastauksen. Onneksi kuuntelemisen taitoa voi myös harjoitella, sillä aiheesta on julkaistu monenlaisia oppaita ja käsikirjoja (esim. Raili Gothóni: Kuuntelijan käsikirja 2020). Sielunhoitajan työkalupakki Uppsalan yliopiston uskontopsykologian professori (1984–2012) Owe Wikström on kirjassaan Häikäisevä pimeys painottanut kuuntelemisen merkitystä sielunhoidossa ja hen

Teologian tekeminen ja jokapäiväisen elämän karkea maaperä

Kuva
Jukka Helle TT, kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri, Kuopion hiippakunta Kuva Bangkokin suurimmalta slummialueelta (Khlong Toey). Kuva: Leena Helle Filosofi Ludwig Wittgenstein kuvaa loogisesti täydellistä kieltä sujuvaksi ja kuin kitkattomaksi pinnaksi, joka täydellisyydessään kuitenkin menettää kosketuksensa jokapäiväisen kielenkäytön epävarmuuteen ja hapuilevuuteen. Tällainen kieli on kuin kävelisi liukkaalla jäällä, jolla ei ole mitään kitkaa eikä pitoa. Wittgensteinin mukaan me tarvitsemme kitkaa, koska haluamme kävellä. Niinpä hän kehottaakin meitä palaamaan ”karkealle pinnalle” (back to rough ground), kielen käytön epävarmuuteen ja epätäydellisyyteen. Wittgensteinin kehotus palata karkealle pinnalle toimii motiivina filippiiniläisen teologin Daniel Pilarion teologisessa metodissa Doing Theology in a Garbage Dump: The Rough Grounds and Theological Method (sivusto) (vapaasti kääntäen ”Teologian tekeminen kaatopaikalla – karkeat paikat ja teologian tekemisen metodi”).  Arkityö

Teologia muotoutuu dialogissa maailman uskontojen kanssa

Kuva
Jyri Komulainen Tutkija, Kirkon tutkimuskeskus Kristus asettuu Aasiassa monien muiden jumalallisten hahmojen rinnalle, minkä takia teologiassa joudutaan pohtimaan hänen merkitystään suhteessa muihin pelastajiin. (Kuva: Jyri Komulainen) Hyllyssäni on kirja, jolla on raflaava otsikko: Without Buddha I Could not be a Christian – eli suomeksi ”Ilman Buddhaa en voisi olla kristitty”. Vuonna 2009 julkaistun teoksen on kirjoittanut amerikkalainen teologi Paul Knitter, joka tulkitsee kirjassaan omaa katolista perinnettään dialogissa buddhalaisuuden kanssa. Kirjan luvuissa asetetaan rinnakkain esimerkiksi nirvanan ja Jumalan käsitteet, Buddha ja Jeesus sekä rukous ja meditaatio. Omistan monia muitakin uskontoja vertailevia kirjoja, mutta Knitter tuo kaksi uskontoperinnettä vuoropuheluun suorastaan eksistentiaalisista syistä. Kirjan takakannessa näet kerrotaan, miten buddhalaisuuteen perehtyminen ratkaisi hänen uskonkriisinsä. Näin buddhalaisuus auttoi katolista teologia vahvistamaan sitoutumist

Herätysliikkeen marginaaleissa – sananen elettyjen kokemusten tutkimisesta

Kuva
Eetu Kejonen TT, Åbo Akademin kirjaston digitaalisen julkaisemisen amanuenssi & vapaa tutkija Linkki tutkimusprofiiliin [->] Baptists (Gustaf Cederström 1886) Suomalaista kristillisyyttä leimaavat kenties merkittävimmin herätysliikkeet, jotka tarjoavat yhä tänäkin päivänä kristillisyydelle laajasti vaikuttavan ilmaisumuodon. Herätysliikkeet kokoavat suuren joukon suomalaisia, ja herätysliikkeen piirissä oleminen saattaa vaikuttaa monin tavoin heidän hengellisyyteensä sekä elämänarvoihinsa. Suomalaisen yhteiskunnan maallistumista ja kristillisyyden vähittäistä näivettymistä usein painottava diskurssi onkin tässä valossa vain yksi, kenties sinänsä hallitseva tarina, johon herätysliikekristillisyys vastaa eräänlaisena riitasointuna.   Olen koko aktiivisen tutkijanurani ajan tutkinut herätysliikkeitä. Helsingin yliopiston ja Suomen Akatemian Ruumiillinen uskonto -projektin [->] aikana keräsin kirjemateriaalin vanhoillislestadiolaisilta ei-heteroseksuaaleilta kartoittaakseni kons

Steiner, antroposofia ja kristinusko

Kuva
Jussi Sohlberg Tutkimuskoordinaattori, Kirkon tutkimuskeskus Goetheanum. Antroposofisen liikkeen keskus, Dornach, Sveitsi. Antroposofinen liike on yksi niistä länsimaisen esoterian virtauksista, joka on myös tutkimuksen kohteena Turun yliopiston Uuden etsijät -hankkeessa . Yhdessä hankkeen tutkimuksessa kartoitetaan muun muassa antroposofisen liikkeen varhaisvaiheita Suomessa. Antroposofista taidekäsitystä, pedagogiikkaa ja arkkitehtuuria on käsitelty niin ikään viime vuonna ilmestyneessä teoksessa Hengen aarteet. Suomalainen taide ja esoteria 1880–1950 . Rudolf Steiner (1861–1925) on yksi länsimaisen esoterian suurimpia nimiä. Hän toimi Saksan teosofisen liikkeen johdossa 1900-luvun alusta. Steiner erotettiin teosofisesta seurasta sen jälkeen, kun hän oli perustanut antroposofisen järjestön vuodenvaihteessa 1912–1913. Eräänä syynä uuden järjestön perustamiseen oli Steinerin halu pitäytyä läntisessä kulttuurissa ja kristinuskossa. Antroposofisen liikkeen ja Kristiyhteisön (antroposofia

Perheet uskonnollisen jatkuvuuden ja katkosten rakentajana

Kuva
Kati Tervo-Niemelä Käytännöllisen teologian professori, Itä-Suomen yliopisto   Kuva: Pixabay Viime vuoden lopulla julkaistu kirkon nelivuotiskertomus toi erityisen voimakkaalla tavalla kirkollisen keskustelun ytimeen huolen nuoremman ikäluokan kirkosta vieraantumisesta. Erityisesti millenniaaleiksi kutsutun sukupolven (tämän päivän karkeasti ottaen noin 25–35-vuotiaiden) etääntyminen kirkosta on korostunut. Ilmiö ei ole uusi, mutta sen vauhti on yllättänyt monet pitkän linjan uskonnontutkijatkin. Suomi ei ole yksin tässä kehityksessä. Perinteisen uskonnollisuuden heikentyminen ei myöskään kuvaa ainoastaan Eurooppaa kuten aiemmin ajateltiin, vaan ilmiö on lähes koko läntisen maailman yhteinen, mukaan lukien Yhdysvallat, jota pitkään haluttiin pitää esimerkkinä maasta, jossa uskonnon asema on vahva ja sellaisena säilyvä. Laajat tutkimusaineistot osoittavat, että uskonnollisuus muuttuu ennen kaikkea sukupolvien välillä, ei ihmisten ikääntyessä. Useimmissa läntisen maailman maissa jokainen