Steiner, antroposofia ja kristinusko

Jussi Sohlberg
Tutkimuskoordinaattori, Kirkon tutkimuskeskus

Kuva Goetheanum-rakennuksesta, joka on antroposofisen liikkeen keskus
Goetheanum. Antroposofisen liikkeen keskus, Dornach, Sveitsi.

Antroposofinen liike on yksi niistä länsimaisen esoterian virtauksista, joka on myös tutkimuksen kohteena Turun yliopiston Uuden etsijät -hankkeessa. Yhdessä hankkeen tutkimuksessa kartoitetaan muun muassa antroposofisen liikkeen varhaisvaiheita Suomessa. Antroposofista taidekäsitystä, pedagogiikkaa ja arkkitehtuuria on käsitelty niin ikään viime vuonna ilmestyneessä teoksessa Hengen aarteet. Suomalainen taide ja esoteria 1880–1950.

Rudolf Steiner (1861–1925) on yksi länsimaisen esoterian suurimpia nimiä. Hän toimi Saksan teosofisen liikkeen johdossa 1900-luvun alusta. Steiner erotettiin teosofisesta seurasta sen jälkeen, kun hän oli perustanut antroposofisen järjestön vuodenvaihteessa 1912–1913. Eräänä syynä uuden järjestön perustamiseen oli Steinerin halu pitäytyä läntisessä kulttuurissa ja kristinuskossa. Antroposofisen liikkeen ja Kristiyhteisön (antroposofian liikkeen kirkollinen haarautuma) ytimessä on näkemys kristinuskon henkisestä tulkinnasta. 

Steiner oli perehtynyt laajalti erilaisiin länsimaisen esoterian suuntauksiin. Hän lainasi aineksia muun muassa teosofiasta, gnostilaisuudesta ja ruusuristiläisyydestä. Steiner oli saanut vaikutteita muun muassa Ernst Haeckelin monistisesta (ykseysoppi) ajattelutavasta. Myös saksalaisen idealismi heijastui Steinerin ajatuksiin ja oppeihin. Kristiyhteisön syntyyn 1920-luvun alun Saksassa vaikutti myös pettymys liberaaliteologiaan ja materialismiin. 

Geoffrey Ahern on tutkimuksessaan Sun at Midnight. The Rudolf Steiner Movement and Gnosis in the West (1984) todennut, että teosofiaan verrattuna antroposofia ammensi myös magiaan liittyvistä perinteistä ja käytännöistä. Ahern korostaa myös gnostilaisuuden vaikutusta Steinerin maailmankatsomuksellisessa kokonaisuudessa ja itse asiassa laajemminkin myös muiden esoteeristen liikkeiden opetuksissa.

Materia ja pahuuden ongelma

Lankeemus liittyy Steinerilla materiaan ja siihen, että liian nopea siirtyminen aineelliseen todellisuuteen eli alempaan todellisuuteen on osaltaan aikaansaanut lankeemuksen. Antroposofisen vision mukaan kaukaisessa tulevaisuudessa materia on jälleen puhdasta henkeä. Voidaan sanoa, että Steiner oli omaksunut gnostilaistyyppisen näkemyksen siitä, että materia itsessään on olemuksellisesti pahaa ja alempaa. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa materiaa itsessään ei ole pidetty pahana tai lankeemuksen perussyynä. Steinerin näkemys maailmasta on tavallaan jännitteinen: toisaalta se nojaa panteismiin, ja toisaalta se on dualistinen.

Syvimmiltään ihminen on henkinen olento, jonka persoonan korkein olemus (henkiminä-atman) on  olemuksellisesti yhtä Jumaluuden kanssa. Näkemys eroaa perinteisestä kristillisestä ihmiskuvasta, jossa ihminen on Jumalan kuva ja hänessä näkyy Jumalan luomistyö erityisellä tavalla. Luojan ja luodun välillä on kuitenkin selkeä olemuksellinen ero. 

Kristus – solaarinen jumaluus

Antroposofinen oppi kahdesta Jeesuksesta on erityislaatuinen. Betlehemin Jeesus (Matteus) ilmentää Zarahustran henkeä. Betlehemin Jeesus muodosti Jeesuksen fyysisen ruumiin ja eetteriruumiin. Kahdentoista ikäisenä Zarahustran henki siirtyi Nasaretin Jeesukseen (Luukas) ja Betlehemin Jeesus kuoli. Nasaretin Jeesus muodosti Jeesuksen astraaliruumiin ja minän sekä ilmensi Buddhan henkeä. Jordanvirran kasteessa Nasaretin Jeesukseen asettui solaarinen Kristus-olento, Logos. Tämä solaarinen Logos on yksi seitsemästä auringossa asuvassa elohim-hengestä. Kristus on siis oman aurinkokuntamme ”aurinkojumaluus”.  Nasaretin Jeesus opiskeli myös essealaisten parissa ennen Jordanvirran kastetta. 

Ihmiskunnan historian keskus on Golgatan tapahtuma, joka muutti Steinerin mukaan maaplaneetan eetteriruumiin siten, että ihmiskunnan kehityskulku kääntyi takaisin materiasta kohta puhdasta henkeä. Lunastus ja armo eivät ole kuitenkaan ihmiselle henkilökohtaisesti annettuja. Yksilötasolla sovitus ja henkinen puhdistuminen tapahtuvat jälleensyntymien ja karman lain kautta. 

Maanpäällisen elämän jälkeen ihminen kulkee seitsemän planeettasfäärin kautta. Erilaisten prosessien jälkeen ihminen voi valita itse seuraavan fyysisen kehonsa. Perinteisessä kristinuskossa inkarnaation ja ristin on katsottu ilmentävän Jumalan rakkautta. Steinerin mukaan ennen Jeesuksen kuolemaa ja kärsimystä Kristus-olento kuitenkin irtautui Jeesuksesta. 

Kristus on henki-ihmisen vapauttaja. Yksilötasolla asteittainen vapautuminen ja puhdistuminen tapahtuvat kuitenkin myös karman lain kautta. Kristillinen armo-oppi perinteisessä mielessä on ollut Steinerille ilmeisen haasteellinen sovittaa antroposofiseen oppiin. Viime kädessä maailmaa ohjaa eräänlainen persoonaton kohtalo. Antroposofiassa Jumalan nähdään oikeastaan ilmenevän ja olevan vain ihmisen kautta.  Raamatun ja erityisesti evankeliumien tulkinta rakentuu Akasha-aikakirjoista (eräänlainen kosminen muisti) saatuun yliaistiseen tietoon. Uuden testamentin tekstit tulee ottaa kirjaimellisesti, mutta niitä tulee tarkastella ennen muuta esoteerisina teksteinä. 

Steiner käytti paljon kristillisiä käsitteitä, mutta hän antoi niille hyvin erilaisia sisältöjä verrattuna kristinuskon perinteisiin teologisiin suuntauksiin. On huomattava, että Steiner näki itsensä myös uuden ilmoituksen tuojana.  

Antroposofisessa katsomuksessa ilmenee syvää pyrkimystä kristillisen mysteerin äärelle ja herkkyyttä ihmisen sekä kulttuurin henkisille ulottuvuuksille. Perinteisten kirkkojen ja antroposofisen liikkeen välillä ei juuri ole ollut dialogia, mutta vuoropuhelu olisi toki mahdollista. Sille loisi jo pohjaa kristinuskon käsitteistö ja kuvasto, vaikka osapuolet ovatkin antaneet niille hyvin erilaisia merkityksiä.

Kirjallisuus

Ahern, Geoffrey (1984) Sun at midnight. The Rudolf Steiner movement and gnosis in the West Cambrigde: James Clarke & CO.

Arlebrand, Håkan (1994) Aura, karma, kabbala. Uuden aikakauden hengellisyys ja salatieteiden nousu. Helsinki: Kirjaneliö.

von Bogulawski, Julia (2020) Antroposofia. – Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa.  Toim. Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen. Tampere: Vastapaino. 

van den Broek, Roelof (2005) Antroposophy. – Dictionary of gnosis & Western esotericism. Ed. by Wouter J. Hanegraaff in collaboration with Antoine Faivre, Roelof van den Broek & Jean-Pierre Brach. Leiden: Brill. 

Hengen aarteet. Suomalainen taide ja esoteria 1880–1950 (2020) Toim. Nina Kokkinen & Lotta Nylynd. Helsinki: Parvs.

Lachman, Gary (2007) Rudolf Steiner: an introduction to his life and work. New York: TarcherPerigee.

Steiner, Rudolf (1993) Esoteerinen kristinusko ja ihmiskunnan henkinen johdatus: 23 esitelmää, pidetty eri kaupungeissa vuosina 1911 ja 1912. Helsinki: Suomen antroposofinen liitto ry.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Afganistan, shari'a ja uskontulkintojen kamppailu

Ekoteologia perustelee kristillisen ilmastoaktivismin

Sanoja sille, jolle sanoja ei ole