Kirkko ja tutkimus

Jyri Komulainen Tutkija, Kirkon tutkimuskeskus Intialaisen Gurukulin luterilaisen seminaarin pihalla oleva kyltti muistuttaa kirkkojen ympäristövastuusta (kuva: JK) Ilmastokriisiin ja ympäristönsuojeluun liittyvät kysymykset ovat nousseet voimalla yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Erityisiä kierroksia näyttäisi aiheuttavan Elokapina-liike, sillä Mannerheimintien tukkiva väkivallaton mielenilmaus näyttäisi olevan monille liikaa. Tosiasiana kuitenkin pysyy, että ilmastokriisi asettaa sellaisia planetaarisia uhkia, että niiden rinnalla liikennekatkos Helsingin pääväylällä on vain hyttysen ininää.  Ympäristöuhkiin liittyvä tietoisuus on megatrendi, joten ei ole yllättävää, että se heijastuu myös teologiaan. Erilaisia ekoteologioita onkin syntynyt tihenevään tahtiin viime vuosikymmeninä, ja ne ovat vaikuttaneet myös kirkkoihin. Niissä pyritään tarkistamaan kristillisen opin liiallista ihmiskeskeisyyttä ja vastaamaan näin kritiikkiin, että Raamattu olisi edesauttanut ekologista kriisiä

Pietari Hannikainen TT, Helsingin yliopisto Kuva Turun Mikael-yhteisön messusta. Kirkolliskokous päätti elokuussa 2021, että kirkko tukee jumalanpalveluskokeiluja ja erilaisten yhteisöjen muodostumista, jotta se voi vastata nelivuotiskertomuksen 2016–2019 esiin tuomiin muutostarpeisiin. (Ks. Kirkolliskokous päättyi vilkkaaseen keskusteluun kirkon tulevaisuudesta - evl.fi [->]) Väitöstutkimukseni Uuden sukupolven yhteisöt – Evankelis-luterilaisen jumalanpalvelusyhteisöliikkeen osallistujien yhteisöllisyys, arvot ja hengellisyys [->] tarjoaa näiden kehittämishaasteiden kannalta ajankohtaista tietoa. Tutkimukseni tarkasteli uuden tyyppisiä jumalanpalvelusyhteisöjä (tai messuyhteisöjä) kymmenen yhteisön osallistujilta kerätyn lomakeaineiston (n=529) pohjalta. Uudet jumalanpalvelusyhteisöt ovat toimineet kokeilualustana uudenlaisille seurakunta- ja jumalanpalveluselämän toteutustavoille, joilla jumalanpalveluksesta on pyritty tekemään kutsuva, yhteisöllinen ja helposti lähestyttävä.

Susanne Dahlgren Yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto Perinteisiä tarinankertojia Pakistanin puolella rajaa (kuva: Susanne Dahlgren). Afganistanin romahdusta Talibanien syliin on selitetty ”länsimaisten arvojen” vieraudella syvästi traditionaalisessa maassa. Harva tietää, että Afganistanissa näiden arvojen historia on yhtä vanha kuin Suomessa. Tutkailu sadan vuoden päähän onkin nykytapahtumien taustaksi valaisevaa. Vuonna 1919 kuninkaaksi nousi Amanullah, joka ensi töikseen julisti sodan maata miehittävää Britanniaa vastaan. Taistelujen tuloksena maailmanvalta vetäytyi ja kuningas pääsi tekemään haluamiaan uudistuksia: ensimmäinen perustuslaki haki inspiraatiota sekä Atatürkin Turkista että Ranskan siviililaista. Suomalaisten nyt peräänkuuluttamat perusoikeudet kirjattiin osaksi tätä vuoden 1923 perustuslakia. Tärkeitä uudistuksia olivat myös yleinen oppivelvollisuus ja naisten oikeus harjoittaa korkeakouluopintoja ulkomaita myöten. Amanullah edisti lisäksi eri kansanryhmien välisten

Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksen  vs. johtaja Visioita kirkon tutkimuksesta ja koulutuksesta työntekijöiden muovailemina (kuva: V-M Salminen). Evankelis-luterilaisen kirkon ylintä päätösvaltaa käyttävä kirkolliskokous hyväksyi elokuussa 2021 muutoksen, jolla käytännössä voidaan yhdistää Kirkon tutkimuskeskus ja Kirkon koulutuskeskus. Kirkon keskushallintoa on uudistettu kivikkoisessa prosessissa, joka lähti liikkeelle jo kirkon tulevaisuuskomitean mietinnöstä vuonna 2016  [->]. Sen tuloksena kirkolliskokous työsti pitkän listan tehtävänantoja kirkkohallitukselle. Osa tehtävistä muutti muotoaan, pitkittyi tai haudattiin, mutta tutkimus- ja koulutuskeskusten yhdistäminen saatiin sinetöityä. Siinä mielessä voidaan puhua jopa mannerlaattojen liikkumisesta kirkon keskushallinnossa. Aiheellinen kysymyksensä tietenkin on, mitä tutkimukselle tapahtuu organisaatiomuutoksessa. Minkälainen on tutkimuksen autonomia, entä minkälaisena toimintayksikkönä Kirkon tutkimuskeskus hahmottuu

Anne Sumela Väitöskirjatutkija, s ystemaattinen teologia, Itä-Suomen yliopisto Juhani Rekolan teoksia (kuva: Anne Sumela) Tutkittuun tietoon tarvitaan muutakin kuin tutkija ja lähdeaineisto. Englantilaisen kirjailijan Virginia Woolfin mukaan nainen tarvitsee kirjoittamiseen oman huoneen ja rahaa. Vaikka ajatus syntyi 1920-luvulla, tarvitsen niitä edelleen. Kirjoittamista ei tapahtuisi tänäkään kesänä ilman urheiluseurojen, kuntien, seurakuntien ja sukulaisten järjestämää lasten kesätoimintaa, joka mahdollistaa kotona rauhallisen tilan, ja Kirkon tutkimuskeskuksen apurahaa. Toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi jäin kesätauolle työstäni Kalajoen rovastikunnan perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana. Viime kesän tapaan aloitin muutaman kuukauden mittaisen tutkimusjakson Kirkon tutkimuskeskuksen stipendiaattina. Teen väitöskirjaa esseisti, TT Juhani Rekolan (1916–1986) teologiasta. Ensimmäisenä monografiaväitöskirjana se pyrkii antamaan kokonaiskuvan Rekolan teologisesta ajattelusta Jumala-ko

Maarit Hytönen Tutkija, Kirkon tutkimuskeskus Kuva: PxHere Kuinka monessa sellaisessa Teams-, Zoom- tai Google Meet -kokouksessa olet ollut, jossa ihmiset puhuvat toistensa päälle ja kovaäänisin saa lopulta puheenvuoron? Illalla sama jatkuu television ääressä, kun katselemme poliittisia keskusteluita. Ehkä välillä piipahdamme virkistäytymässä myös sosiaalisessa mediassa, mutta sielläkin ihmiset kertovat mieluiten itsestään ja omista saavutuksistaan. Varsinainen kohtaaminen ja keskustelu on käynyt harvinaiseksi. Joskus aivan hämmentyy, jos joku kysyy: ”Mitä sinulle kuuluu?” Ja varsinkin, jos kysyjä malttaa kuunnella myös vastauksen. Onneksi kuuntelemisen taitoa voi myös harjoitella, sillä aiheesta on julkaistu monenlaisia oppaita ja käsikirjoja (esim. Raili Gothóni: Kuuntelijan käsikirja 2020). Sielunhoitajan työkalupakki Uppsalan yliopiston uskontopsykologian professori (1984–2012) Owe Wikström on kirjassaan Häikäisevä pimeys painottanut kuuntelemisen merkitystä sielunhoidossa ja hen